Kun koiraihminen päättää ottaa kissan, voi ihmetellä että mistäs moinen. Eläinrakas olen ollut aina, omaa kissaa minulle ei aikaisemmin ole ollut.

Mieheni lupasi pitkän vinkumisen (vain reilut kymmenen vuotta) että saisin ottaa kissan. Jo silloin tiesin, että haluaisin tarjota kodin löytökissalle. Kesällä kävimme niitä katsomassa, mutta halusin olla varma ja päätin odottaa syksyyn jolloin alottaisin työharjoittelussa samassa löytöeläinkodissa ja saisin aikaa päättää, kuka on se oikea. Valinta oli helppo -kun kissa teki sen itse. Pieni ja arka kilpparityttö valitsi minut, kun muutaman viikon tutustumisjakson jälkeen hyppäsi olkapäälleni.

Kiitos Lilli. Olet elämäni maailman kaunein kissa.

Kuvassa Lilli meille aika vasta saapuneena.