Uuno ja Pikkukissa eivät olleet aivan tavallisia löytökissoja, vaan niille etsittiin kotia allergian takia. Erityisesti Uuno valloitti jopa sellaisten ihmisten sydämiä, jotka eivät tunnustautuneet kissaihmisiksi ollenkaan, kuten oma äitini. Uuno ei paljon kysellyt, mutta se ymmärsi puhetta ihan selvästi. Se rakasti nukkua vieressä, olla lähellä.

Pikkukissa oli enemmän omissa oloissaan, mutta jutteli paljon kun sillepäälle sattui.

Lilli joutui näiden kahden vahvan kissan kiusaamisen kohteeksi, ja kun se niin usein löytyi kaapin alta mököttämästä, oli pakko hyväksyä se tosiasia, että näille olisi etsittävä toinen sijaiskoti mahdollisimman pian. Uunon ja Pikkukissan mielestä se oli varmasti leikkiä, koska ne eivät mitään pahiksia olleet, mutta Lilli reagoi stressiin oksentelemalla senkin vähän mitä saai syötyä.

Uuno on kissa, jota kaipaan eniten, se on myös ainoa kissa jonka perään olen oikeasti itkenyt kun se lähti.

UUNO JA PIKKUKISSA ETSIVÄT EDELLEEN KOTIA SIJAISKODISSA !!

Uuno <3Pikkukissa =)